Pääsykoe: lukeminen ja oppimistekniikat

Oli pääsykoe sitten minkä alan tahansa, niin sama asia pätee kaikkiin. Jokainen tietää, mitä asioita siihen pääsykokeeseen pitää oppia. Eri asia on laittaa asia käytäntöön, pistää peppu penkkiin ja aloittaa hommat. Ja tehdä se niin, että jotain jää päähänkin. 

1.Lähtökohdat: Jälleen, mun mielestä on hyvä miettiä ensin omia lähtökohtia. Miettiä missä asioissa on hyvä ja missä on sen sijaan parantamisen varaa. Mikä kiinnostaa eniten ja mikä vähemmän.  Omalla kohdalla biologia oli kaikkein kiinnostavinta ja se tuntui jäävän helposti mieleen. Fysiikassa ja kemiassa jouduin lähtemään sen sijaan ihan tyhjästä ja laskurutiini oli jotain, minkä eteen piti tehdä valtavasti hommia. Tiesin siis että laskin kädessä piti viettää eniten aikaa, mutta myös siitä vahvimmasta osa-alueesta piti tehdä vahvempi.

2.Lukusuunnitelma: Kuulostaa mun korviin edelleen kirosanalta koko asia, mutta pakko myöntää että siitä oli apua. Vaikeinta siinä oli tietysti tehdä suunnitelma joka toimii, varsinkaan kun mistäpä sen toimivuuden olisi voinut etukäteen tietää. Mun lukusuunnitelmat oli kaikessa yksinkertaisuudessaan sellaisia, että laitoin itselleni päivämäärän mihin mennessä kaikki piti olla kertaalleen luettuna ja laskettuna. Sitten vain laskin montako viikkoa on aikaa ja jaoin sen kurssien määrällä. Yleensä luin yhtä kemian ja yhtä fysiikan kurssia samaan aikaan ja siihen meni yleensä aikaa jotain viikosta neljään viikkoon, riippuen vähän kurssista.

Fysiikassa ja kemiassa kävin kurssit yksi kerrallaan läpi, kirjoitin itselleni kappaleista muistiinpanot ja tein oleellisimmat tehtävät. Keskityin oppimaan asiat juurta jaksaen ja tekemään ensin kunnon pohjatyöt ennen vaikeisiin laskuihin siirtymistä. Jouduin ikäänkuin tekemään sen lukiopohjan, ennenkun oli mahdollista tehdä vielä vaikeampia laskuja. Mulla ei todellakaan ollut mitään päiväsuunnitelmia, vaan menin sen verran eteenpäin kun pystyin päivän aikana omaksumaan. Joskus sain tehtyä kurssin nopeasti ja joskus jouduin kahlaamaan niiden parissa monta viikkoa. Tähän oli siis myös lukusuunnitelmassa varauduttu ja joskus olin edellä aikataulusta, joskus vähän jäljessä. Mutta tein niistä onneksi aina tarpeeksi väljät.

Vessassa sai tietysti lukea kuinka ruuansulatus toimii? Loogista vai mitä?

3. Materiaalit: Mulla oli tosiaan Huippuvalmennuksen 2007 itseopiskelumateriaalit ja Eximian kurssimateriaalit sekä kaikki lukion kurssikirjat. Niin ja itse Galenos myös, jota en kyllä pitänyt niin merkittävänä muuten kuin bilsan osalta (joka siis jäi tälle keväälle pois..) Mun piti tehdä valtavat määrät ihan perustehtäviä, että pääsin ensin asoista kärryille ja sitten vasta käydä vaikeita tehtäviä läpi. Mun mielestä Huippuvalmennuksen materiaaleilla oli helppo kerrata fysiikka ja kemia, mutta Eximialla oli enemmän ehkä pääsykoetyyppisiä tehtäviä. Molemmat materiaalit kahlasin moneen kertaan läpi näiden hakukertojen aikana. Lisäksi ne auttoi hahmottamaan sitä asian määrää, mikä piti oppia. Mutta kyllä ne lukion kurssikirjat oli silti korvaamattomia, koska huteralle pohjalle ei voi rakentaa kovin vahvaa laskurutiinia.

4. Oppimistekniikat: Tämä on asia, joka on tietysti hyvin henkilökohtainen. Itse opin parhaiten kirjoittamalla ja itse omassa rauhassa tekemällä. Tein oikeastaan kaikista asioista ainakin alussa itselleni jonkilaiset muistiinpanot ja ”teoriaosuuden” ja sitten kävin tehtävien kimppuun. Biologiassa rakastin taas mindmappien, muistiinpanojen ja ajatuskarttojen tekemistä. Lisäksi ääneen selittäminen muille oli mulle ihan parasta. Ainakin mun kaikki läheiset tietää Sallin tietoiskut, joita saattoi pudota välillä ihmeellisiin tilanteisiin ja tulla juurta jaksaen. Myös vaikeiden fyysiikan laskujen selittäminen ”miksi näin tapahtuu ja mitä voidaan sen takia päätellä” teki hyvää. Niitä laskuja kun ei voinut opetella ulkoa, mutta jos ymmärsi asiat niin ne jäi mieleen.

Ajatuskartat on mun lemppareita.

5.Rutiinit: Lukulomalla oleminen oli mulle ainakin ihan välttämättömyys. Sai keskittyä rauhassa lukemiseen, mutta jäi myös vapaa-aikaa palautua. Monet sanovat, että kirjastossa lukeminen oli ehdoton juttu, mutta mä en viettänyt yhtään minuuttia kirjastossa vaan luin ihan reilusti kotona. Mä koin, että tavaroiden pakkaaminen ja pois kotoa lähteminen olisi vienyt vaan mun lukuaikaa varsinkin kun se sujui ihan hyvin kotonakin. Heräsin yleensä kahdeksan aikaan, tai sitten kun olin nukkunut tarpeeksi. Söin puuron, join kahvin, luin lehden ja aloin hommiin. Yleensä aloitin sillä, mikä vaati eniten keskittymistä eli menin yleensä lukusuunnitelmassa eteenpäin. Aamupäivän tunnit oli mulle tehokkainta aikaa ja pystyin parhaimmillaan laskemaan yhteen putkeen pari kolmekin tuntia. Sitten yleensä söin taas, jatkoin vielä hetken hommia ja pidin välillä taukoja.

Luin mielummin kaikkea vähän eteenpäin, kun yhtä kurssia liikaa ahmien. Mun mielestä on helpompi omaksua pari uutta asiaa eri aihepiireistä kun monta samasta. Mutta päivän tuntisaldo ei varmaan ikinä ylittänyt yli kuutta tuntia lukemista. Mielummin tein 20min tehokkaasti töitä, kun tunnin sivuja selaillen. Ja kun hommat alkoi maistumaan puulta, niin pidin tauon tai lopetin siltä päivältä. Tähän päti myös mun filosofia pakottamisesta. Motivaatio säilyi paremmin ja se kirja oli helpompi avata.

6.Vapaa-aika: Nyt kun pääsin sisään, niin mielessä kävi että olisinko päässyt jo aikaisemmin jos olisin lukenut enemmän ja bilettänyt vähemmän. En tiedä, tuskin. Olisin luultavasti ollut niin stressaantunut ja jännittynyt ettei keskittymiselle ja oppimiselle olisi olleet ihan parhaat olosuhteet. Niimpä vapaa-aika ja rentoutuminen on mun mielestä yhtä tärkeää kun se lukeminen. Raskas työ vaatii raskaat huvit vai miten se meni. Vaikka jouduinkin jättämään monet juhlat ja hauskanpidot väliin, niin en niistä silti kokonaan luopunut edes lukulomalla. Mutta tätä ei saa sekoittaa niihin ”jos nyt tän kerran”-tekosyihin. Jos oli tarkoitus viettää vapaita, niin ne vietettiin sitten täysillä eikä puoliksi huonolla omatunnolla. Eli jos luettiin, niin se tehtiin kunnolla, mutta sama päti myös vapaa-aikaan.

Välivuosiahan tässä siis tuli vietettyä peräti kolme, mutta yhtäkään en vaihtaisi pois. Olen saanut olla töissä, tienata rahaa, matkustella, bilettää, asua omillani, tavata erilaisia ihmisiä ja kokea niin paljon asioita että yhtäkään en vaihtaisi pois. Päinvastoin, nyt tuntuu taas siltä että koulunpenkki ja opiskeluelämä maistuu paremmin, kun on ensin saanut elää vähän erilaista elämää.

Terveisin koulun alkua innoissaan odottava Salli

Pääsykoe: lähtökohdat ja hakuprosessi

Tänä keväänä tekemäni työ palkittiin koulupaikalla ja haluan jakaa miten sinne pääsin. Toivottavasti joku saa tästä apua, koska onnistumisen tunne on kaiken työn arvoinen. Aion kirjoittaa vielä opiskelutekniikasta ja lukutahdista, mutta nyt ensin asiaa lähtökohdista, hakukerroista ja motivaatiosta.

1.Lähtökohdat:
Olin lukion toisella luokalla, kun tosissaan aloin miettimään mihin kouluun hakisin. Suljin ensin pois asioita, jotka eivät kiinnosta ja sitten listasin asioita joita työltä haluan. Pian hammaslääkärin ammatti tuli mieleen ja keksin oikeastaan pelkkiä hyviä puolia. Saa tehdä jotain konkreettista, saa olla ihmisten kanssa tekemisessä, lääketieteellisyys, päivätyö, hyvä palkka, mahdollisuudet edetä uralla ja erikoistua, voi lähteä ulkomaille töihin, korkea koulutus… Muutamia mainitakseni.

Totuus oli kuitenkin karu, kun tajusin että hammaslääkäriksi päästäkseni minun piti selvitä lääkiksen pääsykokeesta. Minun, joka ala-asteella oli ollut aina matikan tukiopetuksessa, ja jolla oli vain pakolliset kurssit fysiikasta ja kemiasta. Ajatus tuntui ihan pähkähullulle. Biologia kyllä kiinnosti, samoin terveystieto ja psykologia ja niitä olikin useampi kurssi käytynä. Kaikki mikä liittyi ihmiseen kiinnosti. Mutta sitten kemia ja fysiikka, huhhuh. Mulla oli kaksi vaihtoehtoa, ottaa abivuoden lukujärjestys täyteen uusia aineita tai keskittyä yo-kirjoituksiin. Valitsin jälkimmäisen ja kirjoitinkin keväällä 2009 lyhyestä matikasta E, äidinkielestä E, maantieto E, terveystieto E ja englannista M. Täydensin myös tutkintoa viime keväänä ja kirjoitin kemiasta M. Olin tyytyväinen papereihini ja pääsykokeeseen lukemisen sijaan menin heti kirjoitusten jälkeen töihin.

2.Hakukerrat:
Kirjoitusten jälkeisen kevään ja kesän olin töissä sairaalassa. Pääsin näkemään paljon asioita, tutustumaan sairaalan arkeen ja terveydenhuollon ammattilaisten työpäiviin. Näin paljon ällöttäviä asioita ja karaistuin. Oikeastaan mua ei ällöttänyt, vaan olin enemmän kiinnostunut. Tämä vahvisti haavettani, minä haluan nimenomaan hammaslääkäriksi.

Ensimmäinen haku 2010: Syksyllä aloitin eräällä kansanopistolla ”lääketieteellisiin opintoihin suuntaavan kurssin” siinä oli tarkoitus käydä fysiikkaa, kemiaa ja bilsaa sekä lukea pääsykoekirjaa. Kurssi oli aika huono, aloitin ihan tyhjästä, suurin osa asioista meni ihan ohi enkä todellakaan tiennyt edes mitä newton tarkoittaa. Mutta sain käsityksen mistä pääsykokeissa on kyse. Yli puolet jätti kurssin kesken, niinkuin minäkin ja keväällä ilmoittauduin Eximian valmennuskurssille. Pääsykokeen koittaessa keväällä 2010 olin valmistautunut, mutta en lähelläkään valmista. Niimpä jäin reilusti pisterajoista ja aloitin kesällä työt taas sairaalassa. Olin varautunut tähän, vietin hauskan kesän ja uusi hakukerta oli jo mielessä. Tiesin mistä aloittaisin ja mitä tekisin toisin.

Toinen haku 2011: Syksyllä muutin takaisin asumaan äitini ja siskoni kanssa, kävin töissä ja suunnittelin lukemisen aloittamista. Olin huolellinen, tein pohjatöitä, kertasin ja tein koko hakuprosessin suurimman työn. Kertasin syksyllä lukiokurssit huolellisesti ja keväällä tein paljon vaikeita tehtäviä sekä luin bilsaa. Tein tosi paljon töitä ja tunsin että nyt se on mahdollista. Kävin vielä Eximian kurssin, johon mulla oli takuu edelliskeväästä. Kokeessa kysyttiin kaikkia heikoimpia osa-alueitani ja itkin kokeen jälkeen tunnin autossa. Tiesin etten päässyt. Olin tosi surkeana, mutta en suostunut luovuttamaan. Eipä mulla ollut edes mitään muita suunnitelmia. Otti päähän kun mahdollisuus oli vain kerran vuodessa ja se epäonnistui.

Kolmas haku 2012: Motivaationi oli huono. Epäonnistumisen tunne oli jäänyt kamalana mieleen ja siihen vielä lisättiin pääsykoe-uudistus. Pääsykoekirjana ollut Galenos jäi pois ja tilalle tuli lukion oppimäärä. Näin sieluni silmin kuinka suoraan lukiosta tulevat abit rynnistäisi mun ohi rautaisella laskurutiinillaan. Toisaalta sain siitä vähän lisää lukuraivoa ja marraskuussa sain kirjoja jo vähän auki, aloin laskemaan ja kertaamaan. Tammikuussa jäin lukulomalle ja tein paljon töitä. En lähellekään niin paljon kun edellisenä keväänä, mutta silti paljon. Keskityin laskemaan vaikeita tehtäviä. Tänä keväänä pääsykokeen jälkeen hymyilin kokeesta lähtiessä, mutta varasuunnitelmien epäonnistuessa itkin taas katkerat itkut. En päässyt taaskaan, olin ihan varma. Mutta tunne, kun luin sanan hyväksytty tietokoneen ruudulta ja kotona odotti paksu kirjekuori, jää varmasti loppuelämäksi mieleeni.

3. Kiinnostus-Motivaatio-Lukeminen
Ilman motivaatiota on turha tehdä oikeastaan yhtään mitään. Hetken aikaa ihminen voi pakottaa itseään. Voi olla syömättä herkkuja, harrastaa jotain mistä ei pidä tai tehdä työtä jota inhoaa. Mutta pitkällä tähtäimellä se ei onnistu. Niimpä pääsykokeeseen lukiessa motivaation on oltava kohdillaan. Miksi jotain haluaa ja mitä sen eteen on valmis tekemään. Pelkkä päätös tai kiinnostus yksistään ei riitä vaan molemmat on löydyttävä. Ilman kiinnostusta ei jaksa tehdä töitä ja pelkkää työtä ei jaksa ilman kiinnostusta. En voi väittää että jokaikinen fysiikan tai kemian kurssi olisi ollut kiinnostava, mutta tein siitä itselleni pienissä paloissa kiinnostavaa. Kun pitää tavoitteen kirkkaana mielessä ja suunnan tasaisesti ylöspäin, niin voi saavuttaa haluamansa.

Nyt työnteko palkittiin ja jokainen tehtäviin käytetty tunti on sen arvoinen. Aion vielä kirjoitella oppimistekniikoista, lukusuunnitelmista ja itseopiskelumateriaaleista.