Syksyn piristys: Paras kasvissosekeitto

Oh-my-god. Missä pimennossa oon elänyt? Tein tässä pari viikkoa sitten elämäni ekaa kertaa itse kasvissosekeittoa ja siitä tuli ihan täydellistä! En tiedä mistä siihen lisäainepuutokseen saisi jatkossa tyydytyksen kun, ei enää maistu edes valmiskeitot. Mutta löpinät pois, tässä herkkuresepti! Syökää raejuuston kanssa niin voi sanoa terveelliseksi.

Porkkana-Peruna-Bataattisosekeitto (noin neljälle..)

1.) Tarvitaan sipuli, valkosipulia, perunoita, bataattia, porkkanaa, koskenlaskijaa ja mausteita.

2.) Pese, kuori ja pilko sipulit, perunat, bataatti ja porkkanat suurinpiirtein samankokoisiksi. 

3.) Keitä kypsäksi isossa kattilassa runsaassa vedessä. Muista laittaa lihaliemikuutio ja vähän suolaa (ettei tapahdu osmoosia eli suomeksi että vesi pysyy juuresten ulkopuolella ja maku sisällä…)

4.) Kaada osa vedestä pois ja soseuta haluamallasi tavalla (kannattaa ottaa vähän keitinvettä  talteen niin saa vähän juoksevampaa soppaa. Itse laitoin noin 2dl…)

5.) Kaada sose takaisin kattilaan, lisää mausteet (suolaa jos tarvii, mustapippuria, cayannepippuria ja paprikajauhetta) ja sulata puoli pakettia koskenlaskijaa vielä sekaan. 

6.) Enjoy! Saa voihkia ääneen koska tää on niin hyvää. Vielä kun olis ollut persilijaa niin olis saanut koristella kun mikäkin master chef. Mutta koska se on pahaa niin eipä löytynyt tähän hätään.

Ps. Haju on kammottava siinä keittovaiheessa, mutta uskokaa itseenne ja myrkyttäkää naapurien ruokahalu! Koska tää on sen arvoista.

Opiskelufiiliksiä

Nyt on noin kuukausi uutta koulua takana ja ajattelin kirjoitella vähän, että miten on mennyt! Opiskelen siis Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa hammaslääketiedettä eli minusta tulee isona hammaslääkäri. Opiskelupaikka aukesi kolmannella yrityksellä ja tänä syksynä aloitin opiskelut. Lähtökohdathan mulla oli aika huonot eli lukiossa mulla oli lyhyt matikka ja vain pakolliset kurssit fysiikasta ja kemiasta. Bilsaa sentään olin lukenut kaikki kurssit, mutta se mua eniten kiinnostikin. Kova laskeminen ja pääsykokeisiin lukeminen onneksi palkittiin ja kaikille samaa harkitseville haluan sanoa, että se ”hyväksytty” kirje korvasi ihan jokaikisen siihen käytetyn tunnin!

Mutta tosiaan, nyt se sitten alkoi enkä voisi olla enempää innoissani. Opiskelut tulevat kestämään noin 5,5 vuotta, mutta kolmen välivuoden jälkeen koulun penkki maistuu taas paremmin kun hyvin! Meitä ”ekaluokkalaisia” eli alfoja on yhteensä 170, joista 120 on lääketieteen opiskelijoita eli medisiinareita ja 50 hammaslääketieteen opiskelijoita eli denttareita. Ensimmäiset kaksi vuotta käymme käytännössä ihan samoja kursseja yhdessä eikä meidän luennoilla tai pienryhmissä eritellä medisiinareita tai denttareita. Kaikille on samat kurssit, kirjat, luennot ja tentit. Toisen vuoden loppupuolella ja kolmannen alussa sitten tiemme alkavat vasta eroamaan hampaan ja yleisen välillä.

Kaksi ensimmäistä viikkoa meillä oli vähän niinkuin ”harjoitusjakso” eli opeteltiin vaan lukemaan lukujärjestystä, tutustuttiin PBL-opetukseen, yliopiston käytäntöihin ja toisiimme erilaisissa yhteisissä illoissa. Nyt vasta siis on päästy ensimmäisten oikeiden asioiden kimppuun ja oikeasti, kun luen yli 1000 sivuisesta englannin kielisestä opuksesta jotain hemoglobiinin rakenteesta, niin en voi ajatella muutakun että hitsi, olen oikealla alalla. Vaikka lukeminen ei pääsykokeeseen siis todellakaan loppunut, niin eipä tuo haittaa kun asia kiinnostaa. Niin eikä tarvi enää istua laskin kädessä! Toki osa innostuksesta on varmasti vain alkuhuumaa, mutta jos olisin tyystin väärällä alalla, niin olisin sen huomannut varmaan jo pari vuotta aikaisemmin pääsykoekirjan parissa!

Fiilikset on siis tosi hyvät, kun opiskelut on lähteneet käyntiin. Mulla on tosi huippuja koulukavereita, vaikka aluksi vähän pelkäsinkin että ”no millasta porukkaa voi olla Helsingin lääkiksessä”? Totuus kuitenkin on, että ihan tavallisia ja hauskoja tyyppejä. Jopa siis pelottavan samasta puusta veistettyjä! Tässä on pitkä matka vielä kuljettavana, joten yhdessä se on helpompi kulkea.