Koulukuulumisia

Ajattelin kirjoitella vähän että ”miten siellä koulussa on oikein mennyt?” nyt kun se on ihan kunnolla lähtenyt käyntiin. Nyt koulua on siis takana parisen kuukautta ja toinen oikea jakso alkaa olla loppupuolellaan. Ensimmäisessä jaksossa opiskeltiin biokemian ja farmakologian perusteita ja nyt on solubiologian eli histologian kurssi lopuillaan. Lyhesti sanottuna: isosta työmäärästä huolimatta on tykännyt tosi paljon! Ihan mahtavaa huomata että on oikealla alalla, asiaa kiinnostaa ja välillä myös oppii jotain.

Nyt tulee vastauksia muutamiin kysymyksiin ja oletuksiin. Niin ja edelleen saa kysyä jos on jotain mielessä.

 ”Pääsykoe on lääkiksen vaikein tentti” – Olen ehdottomasti samaa mieltä ja käsitykseni vain jatkaa vahvistumistaan. Toki tenttiin pitää lukea melkein vanhan pääsykoekirjan verran sivuja, mutta tärkeät asiat on poimittu valmiiksi ja ne opettelemalla pärjää kyllä eikä kenekään läpipääsy ei kaadu muutamaan termin muistamiseen. Lisäksi on helpompi syventyä yhteen asiaan kerrallaan, kun pintaraapaista kaikkea vähän.

 ”Laskimen saa heittää sisäänpääsyn jälkeen roskiin”– No, tähän mennessä sitä ei ole tarvittu kertaakaan? Ei tietenkään kannata sanoa että ei-ollenkaan tai ei-ikinä, mutta pääpaino on todellakin ihan jossain muualla kun laskimessa tai laskutehtävissä ja en usko että sitä tullaan tarvitsemaankaan. Minulle ei-matemaattisena ihmisenä tämä on ollut niiiiiin ihanaa kaiken sen pääsykokeeseen laskemisen jälkeen. Toki pitää ymmärtää kemian ja fysiikan peruslakeja ja osata lukea diagrammeja ja tilastoja, mutta itse laskemisopearaatiota, missä ainakin mulla tökki, niin en usko että tullaan tarvitsemaan lähellekään siinä suhteessa kun pääsykokeessa. Siis lähellekään.

”Millaista opiskelu on?” – Tähän mennessä se on ollut ainakin tosi hyvin järjestettyä. Vuosi on jaettu jaksoihin ja joka jakso on tietysti sisällöltä mutta myös rakenteeltaan vähän erilainen. Pääpiirteet pysyvät samoina eli muutaman kerran viikossa on luentoja, joilla käyminen ei ole siis pakollista, ja sitten on PBL (Problem Based Learning)-opiskelua myös kaksi tai kolme kertaa viikossa, josta oon tykännyt tosi paljon. Lisäksi meillä on ollut mm. labratöitä, mikroskopiaa ja ryhmätyötaitoja.

”Mitä tarkoittaa PBL?” – Lyhesti selitettynä se tarkoittaa ongelmalähtöistä oppimista, jossa kymmenen hengen pienryhmissä meille annetaan jokin aiheeseen liittyvä potilastapaus, jota me pohditaan yhdessä. Ensimmäisessä tapaamisessa eli avauksessa katsotaan mitä tiedetään asiasta valmiiksi, mitä ei tiedetä ja hahmotellaan selitysmallia sekä sitten ”määritellään läksy” eli sovitaan yhdessä mitä opetellaan asiaan liittyen. Esimerkiksi tietty kurssikirjan kappale aiheeseen liittyen. Seuraavassa tapaamisessa muutaman päivän päästä eli purussa sitten kerrotaan mitä kukin asiasta löysi, mitä jäi epäselväksi ja mahdollisesti mikä potilastamme vaivasi ja miksi. Tämä on musta tosi hyvä, koska pienessä ryhmässä kaikki ”joutuvat” osallistumaan ja jokainen on vuorollaan puheenjohtajan roolissa. Näin oppii toimimaan ryhmässä ja tietysti jos haluat jotain sanoa, niin kannattaa lukea se alue mikä sovittiin. Tulee siis luettua kurssin aikana melkein itsestään asiat ja lisäksi pbl-aiheet on aina myös tentin aiheita!

Opiskellaanko siellä englanniksi?”- Kaikki muu on suomenkielisellä linjalla suomeksi paitsi koulukirjat on englanniksi. Yksi suomenkielinen kirja meillä on kyllä ollut, mutta pääsääntöisesti ne on ja tulee olemaan englanniksi. Tätä en ollut aiemmin edes ajatellut. Oon ihan keksinkertainen englannissa eli en ihan huono mutta en mitenkään hyväkään. Oon kuitenkin yllättynyt miten nopeasti harjaantuu lukemaan englanninkielistä tekstiä ja sanastokin alkaa pikkuhiljaa karttumaan. Lisäksi monet biologian ja kemian sanat on tosi samanlaisia sekä suomeksi että englanniksi. Esimerkiksi membraanilipidi on membrane lipid. Huikeeta.

”Luitko sä siihen pääsykokeseen oikeasti pari vuotta?”– Kolmeen hakukertaan mahtui kolme talvea ja kevättä jolloin pääsykokeeseen lukeminen oli mun päätoimista hommaa. Tämä siksi että mun lähtötaso oli aika olematon eli luin itsekseni lukion fyssat ja kemmat sekä silloin myös Galenosta. Mun kolmeen välivuoteen on mahtunut myös paljon muuta kun lukemista ja ne on olleet mun tän astisen elämäni parhaimmat ja kokemusrikkaimmat vuodet. Tää kysymys vähän ärsytti mua, koska se kuulosti sille että oon ollut tyhmä ja tuhlannut monta vuotta aikaani, mut pakko kehaista että nyt kun on sisällä, niin jokainen pääsykokeseen käytetty tunti on tämän arvoista!

 

Olymposvuoren jumalaiset toogat

Viime lauantaina oli lääketieteellisen tiedekunnan mainetta niittäneet vuosittaiset bileet eli tietysti toogabileet. Pääsyliput oli todella haluttua tavaraa muissakin tiedekunnissa ja mekin jonotettiin omiamme pari tuntia maanantaiaamuna. Pukukoodina oli tooga ja meillä oli ihan kangaskaupasta haettua satiinikangasta viritettynä toogaksi sekä ”laakerinlehti”-seppele. Niin ja vyönä taisi olla verhojen sellasta sivunyöriä!

Me pidettin pienet etkot, viritettiin niitä kankaita yllemme ja nautiskeltiin jumallallisia hedelmiä eli viinirypäleitä, omenoita ja ananasta! Hihih, ihan hauskaa oli. Lisäksi sain ripsien liimailua vastaan ihan täydellisesti tehdyt ghd-kiharat! Tykkäsin niistä niin paljon että pitää varmaan opetella tekemään itsekin sellasia. Vaikka edes kihartimella!

Itse jumalat laskeutuivat tarkasti varjeltuun biletemppeliin Helsingissä ja tunnelma oli aika katossa! Kaikki oli kohdallaan valoja, musiikkia ja tunnelmaa myöten ja tarjoiluina mm.”vaahtosolujen valmistamaa perinnejuomaa” sekä pientä snacksia. Musiikista mun on pakko kiittää Dj:tä jotka oli huomioineet kyllä jokaisen toiveen. Pitivät varmaan vähän mielenvikaisena kun pääsi kiljahduksia oman lemppar(eiden!) soidessa. Hihih, ne oli varmaan mun illan kohokohtia!

Yleensä en niin välitä mistään naamiaisista tai teemapuketumisesta, mutta tämä oli kyllä ihana!