Minusta tulee isona….

Pari viikkoa vielä, niin sitten alkaa olla ensimmäinen vuosi koulua takana. Niille ketkä eivät ole aiemmin seuranneet blogia, niin valoitetaan ensin lyhyesti taustaa. Viime syksynä aukesivat siis vihdoin ovet Helsingin Yliopistoon ja pääsin opiskelemaan hammaslääketiedettä. Sinne on tosiaan sama pääsykoe kun yleislääketieteen puolelle ja sanotaanko näin, että sen ollessa muutenkin haastava, niin lukion lyhyellä matikalla, fysiikalla ja kemialla se tuntui vielä enemmän haastavalle!

Välivuosia tulikin vietettyä useampi ja kolmannella hakukerralla laskurutiinin hiominen palkittiin. Oli kieltämättä hieno tunne, kun omalla ahkeruudella tuli tulosta. Mutta myös toisaalta näin jälkiviisaana, olen tosi iloinen niistä kouluvapaista ja työntäytteisistä välivuosista, koska niin kliseelle kuin kuulostaakin niin ”kasvoin silloin ihmisenä todella paljon”.

IMG_0961

Mutta niin se aika vaan menee koko ajan nopeammin ja pian on tosiaan ensimmäinen vuosi pulkassa. En oikein tiedä mitä haluaisitte kuulla ekasta vuodesta tai koulusta ylipäätään, mutta voisin ainakin ihan perusjuttuja kerrata. Hammaslääkäriksi valmistuminen kestää siis noin 5,5 vuotta ja lääkäriksi 6 vuotta.

Näistä kaksi ensimmäistä vuotta opetus, tentit ja luennot on muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta kaikille samoja, riippumatta siis siitä oletko yleisellä vai hampaalla. Toisen vuoden jälkeen on kanditentti, jossa testataan koko kahden vuoden aikana opitut asiat ja sitten kolmannella vuodella tiet eroaa ja hampaan puolella aletaan erikoistua meidän omaan alaan. Hammaslääketiede onkin ainoa lääketieteen ala, johon voi ikäänkuin valmistua suoraan.

IMG_0962

No mutta siihen on vielä aikaa, hahah! Paitsi jo se aika menee näin nopeasti vielä seuraavat 4,5 vuotta. Ensimmäinen vuosi on ollut kyllä tosi kiva. Paljon on ollut toki opiskeltavaa, mutta ei ihan niin paljon kun olisi pääsykokeen perusteella voinut pelätä. Lukemiseen voisi käyttää kyllä koko vuorokauden kaikki tunnit, mutta täällä on tosi järkevästi osoitettu että ”nämä ovat tärkeimmät asiat” ja kun ne osaa, niin pärjää ihan hienosti. Sanonta siitä, että pääsykoe on vaikein tentti pitää kyllä paikkansa, varsinkin kun siihen on yleensä niin isot paineet verrattuna vaikka kurssien tentteihin.

Meillä on ollut aina kerrallaan yksi kurssi joka on kestänyt noin 3-7 viikkoa. Siihen on ollut yleensä yksi kirja ja yksi aihealue ja sitten pienryhmäopetuksina ja luentoina käydään tärkeimmät asiat läpi. Sivumäärät ovat kyllä aikamoisia, mutta tosiaan tärkeimmät asiat osoitetaan aika suoraan. Tänä vuonna taisi olla kahdeksan kurssia, nimeltään mm. solubiologia ja peruskudokset, biokemian ja farmakologian perusteet, aineenvaihdunta ja sen säätely, molekyylibiologia ja tuki-ja liikuntaelimistö.

IMG_0364

Kivointa on ollut todeta, että olen niin oikealla alalla. Niin hämärälle kun se kuulostaakin. Mitä enemmän saa asioista tietää, niin sitä enemmän niistä kiinnostuu. En toki voi väittää, etteikö lukeminen välillä hajoittaisi ja pahasti, mutta yleisesti ottaen en ole katunut päätöstä hetkeäkään.

Toinen mahtava asia on ihanat opiskelukaverit, joista on pikkuhiljaa tullut paremminkin ystäviä. Muutenkin on saanut todeta, siis kenenkään älyä tai lahjoja vähättelemättä, että ihan tavallisia ja samanhenkisiä ihmisiä täällä on. Eli kaikille pääsykoestresseissä oleville muistutus, että ei tosiaan tarvitse olla mikään yli-ihminen päästäkseen sisälle. Lyhyesti tiivistettynä ensimmäinen vuosi on ollut tosi kiva ja ehdottomasti vaivannäön arvoinen.

Jos jäi jotain kysyttävää liittyen opiskeluun tai pääsykokeeseen, niin saa kysyä!

Vastaan mielelläni kaikkiin :)

 

Hyvällä tavalla rasvainen ruoka

Yksi pikku moka kävi muutossa! Osa tavaroista meni äidin luo varastoon, mutta jostain syystä siihen kuormaan eksyi ainokaiset paistinpannu ja kattila. Niinpä oli tällä viikolla aika mielenkiintoista keksiä jotain ruokaa laitettavaksi. Mikro ja uuni toki oli, mutta silti tuntui vaikealle. Eineksistä en oikein välitä, paitsi maksalaatikkoa söin yhtenä päivänä. Pinaattikeiton syöminen kaatui siihen, että en voinut keittää kanamunia lisukkseeksi ja kaikkia uuniruokia vaan tulee liikaa kerralla yhden ihmisen syötäväksi. Olin ihan hukassa, hahah! Aamupuuron sai onneksi tehtyä, mutta mitäs muuta ruokaa laitat ilman paistinpannua ja kattilaa?

Mitään pointtia tässä ei siis ollut, muutakun että löysin uuden hyvän arkiruuan itselleni. Niin nopea ja helppoa tehdä vaikka lounaaksi. Eli avokado-tomaatti-omena-kurkku-salaatti ja kaksi ruisleipää kylmäsavulohella ja tillillä. Sitten oli jotain sitrussalaatinkastiketta lisukkeena niin ja iso lasi maitoa. Oikeesti voi nam, kunnolla kalaa leivän päälle ja hyvää salaattia. Niin ja toi kylmäsavulohi oli kunnon löytö, tosi maukasta vaikka merkki olikin Rainbow ja ostopaikka Alepa. Yllätyin todella positiivisesti ja varsinkin kun oon kalan suhteen tosi nirso, voin suositella.