Summer Sound 2013 osa 2/2

Ensin sananlasku:Parempi myöhään kun ei milloinkaan” . Vaikka ulkona tulee vettä, niin palataan vielä hetkeksi Summer Sound-tunnelmiin. 

Nyt sain vihdoin käytyä läpi Summer Soundien viralliset valokuvat Sessions2-tiimin kuvaajien ottamina. Voi elämä että niitä oli paljon! Voin siis vain kuvitella kuinka paljon niitä oli heidän muistikortilla editointia odottamassa. Palaan taas tähän lempiaiheeseeni eli siihen kuinka valokuvat on kivoja muistoja. Joten muistellaanpa niiden avulla vielä hetki heinäkuun viimeistä viikonloppua.

Valokuvat:  Henri Juvonen ja Timo Torvikoski,  Sessions2.com

1014037_486591454757809_1179717821_n

1002352_487471618003126_1090068692_n 969391_487470751336546_153133121_n 954772_487471371336484_663580555_n

Aaah, voihan ihana kesä ja lämpö. Edellisessä postauksessa summailin vähän bileiden parannuksia, kuten ruuhkien vähentämistä ja vessajärjestelyitä. Voin edelleen todeta, että ihan mahtavan työn olivat tehneet ja tyhjäsivät pöydän kyllä siltä osin ihan täysin. Ilmatkin sattuivat sopivasti hellimään bilettäjiä, mutta oli kiva huomata että homma olisi toiminut todennäköisesti vesisateesta huolimatta.

Mutta niin, josko avaisin vähän sitä miten itse bileet sujui omasta näkökulmasta? Olin edellisistä Summer Soundeista asti odottanut tätä tapahtumaa ja sitähän oltiin meidän ystäväporukan kesken fiilistelty ja suunniteltu varmaan puoli vuotta etukäteen. Pari viikkoa ennen tapahtumaa alkoi kuitenkin näyttää pahasti siltä, että yksi meidän ystäväporukasta joutuisi jättämään bileet väliin. Eikä näillä bileillä ollut niin iso osa, vaan sillä, että olisi ollut niin ihana olla suunniteltusti yhdessä. Voin sanoa, että siinä tunnelma ja odotus lässähti aikalailla kaikilla.

En tiedä miten muilla on asian laita, mutta kyllä se seura vaikuttaa paljon ja on vaikea saada ihan 100% jakamisen iloa jos 80% on vain paikalla. Kaikki muistaa mille tuntui, kun vaikka lapsena joku tärkeä ei päässyt omiin synttärijuhliin, saati sitä kun itse jäi ainoana hauskasta paitsi! Mutta eipä siinä auttanut, kun hyväksyä asia ja yrittää pitää lippu muuten korkealla. Lisäksi oli sydäntä lämmittävää huomata, että hengessä elettiin puolin toisin viestein ja valokuvin.

1009804_486589598091328_1239210431_n

_full

535701_486590194757935_1713731684_n

Onneksi kaikki muut asiat sujuivat kuin vettä vaan, niin fiilis kyllä nousi lopulta perjantaiksi. Mun Tampereen ystävät majoittuivat parissa hotellissa ja tietysti mun luona (oli muuten kunnon blondi-hetki kun murehdin hotellien hintoja keväällä, ennenkuin tajusin että tosiaan asun Helsingissä eikä mun ehkä tarvi sitä ottaa..). Pidettiin sitten yhteiset etkot ja jatkot aina viereisessä Holiday Inn:issä, mikä oli kyllä tosi hyvä juttu kun siihen oli niin helppo mennä. Toinen hyvä juttu oli, kun valomerkki tuli ajoissa, niin jaksoi huoletta pitää vielä yhdessä jatkoja ja pääsi silti kuitenkin ajoissa nukkumaan.

Kolme päivää kävi kyllä melkein työnteosta. S majoittui mun luona, oltiin varauduttu kunnon selviytymiseväin ja otettiin välissä aina kunnon yöunet. Mun 20m2 asuntokin oli siedettävä paikka kahden nukkua, kun yöt piti ikkunat auki ja päivällä nukkuessa verhot kiinni. Oltiinkin yllättävän freesejä aina noin 8h unien jälkeen iltapäivällä heräillessä. Mutta koska bileet alkoi aikaisin, niin homman nimi oli se, että ylös, ruokaa, suihkuun, vaatteet ja menoks. Todettiin myös että pienen paineen alla tekee parhaat suoritukset, koska vaatekriisit käytännössä vältettiin.

Tavattiin loput porukasta aina hotellilla ja sitten mentiin. Kolmen päivän parhaat puolet oli kyllä, että ilta ei loppunut kesken ja ei tarvinnut sen takia kiirehtiä mihinkään. Mut pakko myöntää että kolmas päivä oli jo lievässä ”talvisota-hengessä” että vielä jaksaa. Tosin mulla itselläni oli kaikkein kivointa sunnuntaina, jotenkin oli niin vapautunut olo kun tiesi että viimeistä viedään.

1014408_487473111336310_118600477_n
270326_486589788091309_1731039120_n

Niin saatiin sitten sekin viikonloppu päätökseen ja niin monta hauskaa muistoa rikkaampana. Meillä oli ihan mahtava porukka kasassa, vaikka yksi joutuikin etänä sitä viettämään. Kokonaisuus kuitenkin oli tosi onnistunut, enkä juuri keksi kritisoitavaa varsinkaan kun mulla henkilökohtaisesti oli oikein hauskaa jokaisena iltana. Ja voi niitä meidän juttuja… niistä riittää muisteltavaa pitkäksi aikaa ja osasta tuli suorastaan lentäviä diiva-lauseita. ”Jos meitä kaikkia täytyy kantaa, niin kuka meitä sitten kantaa? Missä on meidän kantajat?” ”Mä haluan istua taksin etupenkillä, mutta en halua maksaa” OK….

Lisäksi oli ihana nähdä paljon kavereita ja olin ihan häkeltynyt kun niin moni blogin lukija kävi moikkaamassa. Siskokset M&M, Treen melkein kaima, samalla ala-asteella ollut tyttö… Niin ja tietysi pari lippujen voittajaa tuli tunnustumaan että tässä ollaan! Vitsi että tuntui melkein itsekkäältä, kun tuli niin hyvä mieli toisten ilosta. ”Jaettu ilo on kaksinkertainen”… Todellakin pitää paikkansa!

Kiitos Summer Sound Festival! Ensi vuonna taas nähdään!

.