Ravintolapäivä

Lauantaina vietettiin Ravintolapäivää eli kuka tahansa saattoi laittaa ”päivän ajaksi ravintolan pystyyn” joko kotiinsa tai vaikka lähipuistoon. Helsingissä taisi olla miltei viisisataa ravintolaa ja tänä vuonna koko tapahtuma oli niin suosittu, että karttapalvelu kaatui suuren kiinnostuksen vuoksi.

Olin suunnitellut lauantaina käyväni lounaalla tässä aivan naapurissa, joten olin onneksi katsonut etukäteen edes yhden paikan. Mun piti muutenkin käydä vain Doran kanssa lenkkeilemässä ja samalla syömässä, mutta ensimmäinen paikka tarjosi niin mahtavan hyvää ruokaa, että parin annoksen jälkeen lähdettiin vielä etsimään lisää Ravintolapäivän viettäjiä.

pic20140519102440

pic20140519102616

Ja voi vitsi miten ihana päivä oli! Oli kivaa kierrellä ilman sen suurempia suunnitelmia ja löytää uusia paikkoja. Oli myös aivan upea keli, paljon hyväntuulisiä ihmisiä ja se ruoka oli sattui olemaan tosi hyvää. Iltapäivän aikana tuli käveltyä melkein kolme tuntia ja sport tracker näytti matkaksi noin seitsemän kilometriä.

Mulla oli lenkkivaatteet päällä ja koira mukana, joten eipä ehtinyt tulla mitään ähkyä ja jaksoi maistella uusia makuja. Söinkin päivän aikana ihan hyvän setin! Kylmäsavuhauki-tillikreemi-leivän (2,5e), sokerisuolattua lohta ja parsaperunasalaattia (5e), raparperi-murupiirakkaa ja vohvelin (2e), pulled pork-hampurilaisen (5e) ja ihan viimeisenä vielä mustikka-tyrni-avocadosmoothien (3e). Kelpasi!

pic20140519102737

pic20140519102528

Mä olin aivan puhki päivän päätteksi ja ihan huippua, että tälläistä saadaan (vielä) järjestää. Oli myös hyvä idea kierrellä vähän muualla kuin aivan keskustassa, koska siinä sai samalla liikuntaa ja väitän että hinta-laatusuhde oli enemmän kuin kohdallaan. Mä ainakin haaveilen edelleen noista kalaruuista… oikeesti kaikki pisteet sinne Ruusankatu 3:sen kokille ja keittiölle! Voi kun oikeista ravintoloistakin saisi noin hyvää ruokaa… ja millä hinnalla. Oliko muut ravintolapäivää viettämässä?

Kanditenttihajoilua

Mun pitäis nyt varmaan vaan oman hyvinvointini vuoksi lopettaa tästä aiheesta jauhaminen, mutta kun ei just nyt pysty! Viime viikkojen kuulumiset ovat olleet varmasti erittäin yksitoikkoista kuultavaa, ainakin sellaset henkiset kuulumiset. En ole koko koulu-”urani” aikana stressannut juurikaan opiskelusta ja mun tentteihin suhtautuminen on ollut sellaista ”teen mitä osaan ja panikointi ei ainakaan siinä auta”. Anteeksi, mutta minne se on kadonnut?! Mun pään täyttää nyt vaan yksi ajatus ja se on ensi keskiviikon kanditentti…. Yyyyh! *Tähän kohtaan hirveetä paapatusta ja kielikuvia siitä, miten paljon asiaa pitäisi osata*

Tiedän, että stressaaminen ja panikointi ei paranna tilannetta ja että keksin itsekin monta järkiperustelua miksi ei tarvitsisi huolehtia. Ehkä mä vaan saan nyt kerralla kaikki anti-viilipytty-fiilikset viimeisimmiltä vuosilta. Mua ei jännittänyt edes pääsykoe näin paljon! Huh. Onneksi tää avautuminen vähän helpottaa.

pic20140502212004

Lisäksi panikointia on hellittänyt ihan perusasiat eli ulkoilu ja musiikki. Jälkimmäinen on lisäksi oivallista ajatusten pysäyttäjää, varsinkin silloin kun siinä on sopivasti pureskeltavaa. Viimeaikoina oon kuunnellut aikalailla vaan deep/tech/house/-osastoja. Musta on tyhmää lokeroida liikaa ja asiaan vihkiytymättömille hieman valoituksena, että olisko se vaikka vaan hidasta konemusiikka? Oon jokatapauksessa aivan totaalisen hurahtanut ja valehtelematta päivittäin korva tarkkana kuuntelen että ”mitä tapahtuu seuraavaksi”. Oi voi, tästä aiheesta en voi kyllä alkaa enempää jauhamaan, muuten menee liian vakavaksi. Mutta tarkkaan kuuntelen!

Ja hei pitäiskö mun nyt luvata, että tää on vika postaus aiheesta kanditentti ennen keskiviikkoa. Tervetuloa takaisin ihana sosiaalinen elämä ja henkinen vapaus. Ainiin ja sain muuten kesäksi töitä! Jee! Se vasta vapautta onkin, miettikää… On vain työaika, jonka jälkeen on VAPAA-AIKAA eikä vain ”pitäis olla lukeamassa”-aikaa. Mahtavaa!