Eteenpäin on elävän mieli osa: 365

Noniin. Nyt on ilmeisesti oikea kuun asento, ilmankosteus ihanteellinen, takana virkistävät kymmenen tunnin yöunet, nautin työjuhannuksen jälkeisestä vapaapäivästä ja päässä virtaa taas ihanan tuttuun tyyliin paljon ajateltavaa. Jos kerrakin päästäisin niitä ajatuksia myös hieman kirjoittamisen muodossa ulos. Se on aika kivaa, vaikka tämä blogi on tietysti omanlaisensa areena niille.

Sain aivan mielettömän ihania kommetteja edelliseen postaukseen ja esimerkiksi tämä jäi todellakin mieleeni: ”…Mikä ikinä päätöksesi blogin suhteen onkaan, niin haluan sun tietävän, että ainakin mun kelkka on kääntynyt elämän raiteilla osin myös sun tärkeiden tarinoiden ja juttujen ansiosta! Se, että uskallat avata omaa elämääsi muille julkisesti sen verran kuin katsot parhaaksi, on lukijoille joskus arvokkaampaa kuin uskotkaan. :)”

Tosi kiva kuulla, ettei ole ns. ”turhaan” jakanut itsestään asioita. Muutenkin olen viime aikoina tavannut yllättävän paljon tätä blogia seuranneita tyyppejä ja on ollut tosi kiva kuulla heidän mietteitään. Nelisen vuotta tämä on tosiaan ollut pystyssä ja joudun ihan tosissani miettimää, että mihin suunta olisi. Taaksepäin elämässä ei mennä,  vaan niinkuin siinä yhdessä bensamainoksessa sanotaan, että ”eteenpäin on ainoa suunta”. Noh, katsotaan miten käy.

Pakko silti myöntää, että tuo eteenpäin meneminen on välillä yllättävän hankalaa. Tai ei se eteenpäin meneminen vaan suunnan löytäminen. Voihan aikuiseksi kasvamisen vaikeudet. Siinä joutuu todellakin miettimään, että millaisia asioita oikeasti arvostan, mihin haluan aikani ja siten energiani käyttää, mihin suuntaan haluan kulkea. Onko ne asiat mitä haluan, niin enemmän minusta itsestäni lähtöisin vai onko ne jollain tavalla ulkopuolelta asetettuja? Ja entä jos on jo valinnut jonkun suunnan, niin onko sitten rohkeutta vielä muuttaa suunnitelmia?

IMG_20150623_120547

Itsellä on onneksi yksi suuri suunta hyvin hallussa, nimittäin ammatti.  Huomaan kuitenkin, että nyt on menossa jälleen jonkinlainen murrosvaihe. Tai ehkä murrosikä tulee vihdoin, jes! Jokatapauksessa luulen, että osana jonkin sortin aikuistumista on se, että vaikka ei tosiaan näe sinne tulevaisuuteen, niin osaa silti luottaa siihen että tämä elämä meee ihan hyvin. Sen takia tuntuu suorastaan aika hienolta vapaudelta, että nyt elämän muut suunnat voivat ikäänkuin lähteä ihan mihin suuntaan vaan. Niistä ei vaan aina heti tiedä.

On muutenkin ihan luonnollista, että eri elämän vaiheissa on eri jutut tärkeitä ja tavallaan oikeita juuri siinä hetkessä. Asia mikä kiinnosti pari vuotta sitten, niin ei ehkä enää kiinnosta nyt. Ahdistavampaa olisi jumiutua johonkin yhteen asiaan vaan sen takia, että niin on aina ollut. Mikään ei ole ikuista niin hyvässä kuin pahassa ja sen sijaan, että taistelisi aina muutosta vastaan, niin on parempi ottaa siitä vähän tuulta siipien alle ja katsoa mihin päätyy.

Parin vuoden takainen uuden vuoden lupaus ”oppia uusia asioita” on kyllä ollut aika antoisa isommissa ja pienissä merkityksissä. Ison merkityksen se antaa, kun voi oppia jotain kipeästä kokemuksesta. Jäin myös tässä yksi päivä tuijottamaan kadulla kaivinkoneen hommia, kun totesin, etten tiedä aiheesta kertakaikkiaan mitään. Ihmettelin, että miten se asfaltti siitä irtoaa ja että kyllä paineella, öljyllä ja vipuvarsilla saa outoja asiota aikaan. Se teki ihan tavallisesta kauppareissustakin vähän oudomman ja tavallisesta päivästä vähän poikkeavamman. Silmät, korvat ja ajatuksen virta auki, niin hyvä tulee.

Blogikuulumisia

Kylläpä vierähti taas viikkokaupalla aikaa ilman blogia. Mulla on ollut inspiraatio tämän suhteen aika hukassa, onhan melkein neljä vuotta blogi on ollut jo pystyssä. Aika paljon ovat asiat muuttuneet tässä ajassa ja hyvä tietysti niin. Kamalaa olisi junnata paikallaan :D Alussa blogin kirjoittelu lähti siitä, kun halusin saada jotain vastapainoa pääsykoeisiin lukemiseen eikä aiheesta oikein muita blogeja löytynyt. Sama juttu kävi treenailun kanssa ja kuntosalipostaukset olivatkin silloin tosi tykättyjä. Kirjoittelu, valokuvaus ja pieni hetki omaa aikaa ovat pitäneet tämän about hengissä koko tämän ajan.

pic20150605194755

Noh, nykyisin on asiat ovat toisella tolalla, opiskelut ovat puolessa välissä ja on kivaa, kun melkein mistä tahansa aiheesta löytyy tarvittaessa blogi. Ne ovat nykyisin niin upean ammattimaisesti tehtyjä tai vähintään henkilökohtaisia. Toisaalta tuntuu, että oma takki alkaa olla tämän suhteen jo aika tyhjä. Melkein 500 postausta tuli kirjoiteltua, joista osan olen piilottanut. En kuitenkaan halua välttämättä laittaa lappua noin vaan luukulle, vaan ajattelin ensin vähän jakaa näitä fiiliksiä. Katsotaan miten käy. Ilman fiilistä tätä ei jaksa tehdä :) Kuvituksena pitkästä aikaa oma naama.

Moro, onko täällä vielä tuttuja lukijoita?

Tilastot ainakin paljastavat, että liikennettä riittää vaikka aavikkopallot täällä vaan pyörivät postausten sijaan…