Ei parane nuolaista ennenkuin tipahtaa…

…mutta, nyt alkaisivat olla kesäkandioikeudet kasassa. Tai siis oikeastaan vasta siihen vaadittavat suoritteet. Meidän pitää siis klinikan aikana tietysti hoitaa potilaitamme kaikkien oikeiden periaatteiden mukaan, mutta samalla pitää kerryttää tietty määrä toimenpiteitä. Paikkauksia, hampaanpoistoja, juurihoitoja, protetiikan toimenpiteitä.. Niitä riittää! Idea on vähän niinkuin se, ettei kukaan pääse koulusta läpi tekemällä vain jotain ”helppoja juttuja” tai tekemättä ollenkaan jotain perusasioita. Jollain tavalla pitää vahtia, että me osataan riittävästi kaikkea.

Näitä suoritteita onkin sitten ”kerätty” koko talvi ja stressiä se taisi tuottaa kaikille, osalle enemmän ja osalle vähemmän. Toimepidesuoritteiden kertyminen on ollut myös tosi paljon tuurista kiinni (potilaita ei voi ylihoitaa tai alihoitaa) ja joskus potilaat peruvat tai hartaasti juurihoidettu hammas joudutaankin poistamaan. Näitä tarinoita yllättävistä käänteistä riittää. On ollut myös vaikea arvioida, kuinka paljon kannattaa varata omasta ajanvarauskirjasta aikaa jollekin toimenpiteelle tai montako hoitokäyntiä potilaan valmiiksi saattaminen vaatii. Oman elämän sihteerin kyvyt ovat olleet aika kova sana ja paperihommien määrä on kyllä yllättänyt.

Hajoilua ja hihkumista ei ole myöskään vuoden aikana puuttunut. Joinain päivinä on käynyt kateuden pisto rinnassa, kun kurssikaverilla on näyttänyt menevän kaikki aurinkoisesti maaliin ja toisena päivänä on saanut iloita omista onnistumisista. Näitä suuria tunteita on ollut ihana jakaa kurssikavereiden kanssa tai puhua suu vaahdossa jostain paikan saumaan liittyvästä asiasta. Nyt kuitenkin alan olla aika helpottunut, sillä vuosi tuli nopeasti pakettiin. Ja ne ah-niin-ihanat suoritteetkin alkavat olla ihan loppusuoralla. Jos siis se potilas tulee vielä ensi viikolla. Heheheh. Kyllä se tulee. Jännitystä viimeiseen asti.

Akuutti keväthulina

Prioriteettilistan loppupuolella ovat viime viikkoina laahanneet mm. pyykin peseminen, tiskaaminen ja imurointi. Edellisestä vapaapäivästä on kulunut työviikonlopun vuoksi yli reilusti yli viikko. Koira kaipaisi jo pesua ja kurssikaverikin sanoi, että älä nyt ota tota ilmettä. Hahah. No en sitten! Nyt on ollut ihan ennätyskiireinen kevät. Silloin, kun joku sanoi minulle, että ”neljäs vuosi hampaalla on sitten kaikkein pahin”, niin ajattelin itselleni tyypilliseen tapaan, että ”ei kai se niin paha voi olla, jos vaan tekee näin ja näin ja plaa plaa…” Mutta pakko myöntää, että ON SE!

Aina, kun aivoista vapautuu yksi lokero (OSCE meni muuten kerralla läpi, jeejee!) niin toinen kyllä valtaa sen tehokkaasti. Nyt tilalla ovat syvärit, joiden tekemiseen ohjaaja kehoitti käyttämään myös iltoja ja viikonloppuja. Aamusta iltaan on kyllä ollut klinikka for life. Mutta asioiden oppiminen, loppuun saattaminen ja muutenkin yleishyvä buugi tähän hommaan on auttanut aika paljon. Onneksi on ajoittain muutakin elämää (esim. maata x:nä sängyllä).

pic20160427205118

 Onko muilla akuuttia keväthulinaa ilmassa?