Neljäs vuosi paketissa

Hyvää kesäkuun alkua kaikille! Kirjoittelen täältä kirjastolta helteistä huolimatta. Väliaikainfona voisin kertoa, että sain kerättyä kandioikeudet kasaan ja kesätyöt alkavat ensi viikolla. Niin siistiä ja jännittävää! Mutta sitä ennen minulla on mielipuolinen tavoite saada kohta 1,5 vuotta työn alla olleet syvärit valmiiksi (en ole vieläkään avautunut aiheesta tänne) ja olenkin käyttänyt kokonaisia kirjastopäiviä niiden parissa. Kyllä ne valmistuu.

Mutta niin, tiistaina oli viimeinen klinikkapäivä ja nyt olisi neljäs opiskeluvuosi paketissa. Tuntuu ihan mielettömältä. Avaudun varmaan jokaisessa postauksessa jotain aika-avaruudesta ja ajankulusta, mutta se jaksaa ihmetyttää minua joka kerta. Toisaalta aika kuluu tosi nopeasti ja toisaalta taas tuntuu, että neljässä vuodessa on tapahtunut hengästyttävän paljon asioita. Välillä kandihuoneessa kahvin tippuminen tuntuu kestävän ikuisuuden ja toisaalta potilaan kanssa tunti vierähtää ihan hetkessä. (Kävin joskus hyvän keskustelunkin aiheesta, jossa pohdittiin, että jos elää kurjaa elämää, niin tuntuuko elämä silloin pidemmältä, koska ne hetket tuntuvat matelevan…? No jaa, tätä voidaan miettiä joskus lisää)

Nyt taidan jatkaa kuitenkin noiden syvärien parissa vielä hetken, koska en millään haluaisi käyttää siihen aikaa enää töiden ohella. Laitan tähän loppuun kuvan kevään viimeisestä taitopajasta, jossa päästiin harjoittelemaan possunleuoilla parodontaalikirurgiaa (eli suomeksi leikattiin tulehduksen lörpäyttämiä ikeniä pois). Kaikkea sitä saakin opintopisteiden eteen touhuta.

20160502_140011

Terkkuja!

Salli

4 vastausta artikkeliin “Neljäs vuosi paketissa”

    • Ei niitä kukaan kyllä helpolla saanut! Ongelma on mun mielestä vähän se, että yliopistolla/klinikalla ollaan tosi suoritekeskeisiä ilman, että ollaan suoritekeskeisiä. Niitä pitäisi siis ikäänkuin vahgingossa kerryttää mutta käytännössä se vaatii tosi paljon suunnitelmallisuutta ja ennakointia siitä, minkälaisia potilaita yrittää haalia itselleen hoitoon. En osaa kyllä ihan varmaksi sanoa kuinka moni jäi ilman oikeuksia :) Sanoisin, että kaikki jotka ”tosissaan ne halusivat” niin saivat oikeudet jopa ihan ajoissa? Osalla ainakin kävi monta kertaa huono tuuri ja he päättivät olla stressaamatta suoritteista ja tulivat siihen tulokseen, että tekevät kesällä jotain muuta. Kaikkia syitä en tietysti edes tiedä, mutta mitähän valehtelisin.. ehkä kymmenkunta ei ole menossa kesällä kuntaan jostain syystä x?

  1. Moikka! Olen lueskellut blogiasi jo aiemmin, mutta nyt ajattelin vihdoin kommentoida. Sanotaanko näin, että blogisi löytäminen on ollut minulle ajoittain suuri voimavara, kun olen ollut lähellä luovuttamista. Kuitenkin..Minulla on siis itselläni yksi ainoa tulevaisuuden haaveammatti ja se on hammaslääkäri. Siksi haluaisinkin kysyä sinulta muutamia asioita. Olen siis 21-vuotias ja hain tänä keväänä ensimmäisen kerran. Luulen että hakuprosessini voi kestää vielä useammankin vuoden. Ja mietinkin, että minkä ikäistä porukkaa sieltä hammaslääkiksestä löytyy? Lisäksi haluaisin tietää kuinka opiskelit lukion fysiikan ja onko sitä mahdollista loppujen lopuksi oppia vai onko se vaan ns ulkoaopettelua. Olen vahva biologiassa ja kemiaa ja fysiikkaa tulisi nyt ensivuoden aikana opiskella, luuletko onnistuuko se itsenäisesti? Kaiken lisäksi haluaisin tietää eräästä asiasta. Olen tietoinen, että lääkiksessä kirjat on suurimmaksi osaksi englanniksi. Olen ahkera ja hyvä oppilas sekä nopea oppimaan, mutta heikkouteni on aina ollut englanti ja voisin väittää että olen siinä huono. Luuletko onko minulla mahdollisuuksia pärjätä lääkiksessä juurikin tuon englannin vuoksi. Mikäli kirjat olisivat suomeksi, olisin varma että pärjäisin. Olet mahtava esikuva siitä, ettei koskaan tule luovuttaaa. Sinun tarinasi on saanut minut vakavasti harkitsemaan lääkikseen hakemista, joten kiitos kirjoituksistasi. Ne ovat olleet erittäin tärkeitä minulle ja varmasti monille muillekin. Tsemppiä opintoihin ja ihanaa kesää😊!

    • Moi ja kiitos ihan superihanasta kommentista!! :) Mulla on oikeastaan vain yksi asia sanottavana ja se on, että älä luovuta!! Vaikka tulisi ihan hyvä b-suunnitelmakin mieleen, niin älä silti luovuta! Prosessi voi olla pitkä ja viedä aikaa, mutta sitten kun sisäänpääsy on hoidettu niin sen jälkeen hommat on helpompaa. Vaikka olisitkin ihan sysihuono englannissa, niin tuolla se ei haittaa! Monet sanat ovat lääketieteessä suomeksi ja englanniksi ihan samoja. Pääsykoe on vaikein homma ja jos siitä selviää, niin selviää kyllä opiskelustakin. Ikähommia ei myöskään tarvitse huolehtia, että onko jotenkin ”vanha”, koska suurin osa on tehnyt jotain muuta välissä ja hampaalla on tosi paljon alanvaihtajia :) Tsemppiä hakuprosessiin! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta