Neljäs vuosi paketissa

Hyvää kesäkuun alkua kaikille! Kirjoittelen täältä kirjastolta helteistä huolimatta. Väliaikainfona voisin kertoa, että sain kerättyä kandioikeudet kasaan ja kesätyöt alkavat ensi viikolla. Niin siistiä ja jännittävää! Mutta sitä ennen minulla on mielipuolinen tavoite saada kohta 1,5 vuotta työn alla olleet syvärit valmiiksi (en ole vieläkään avautunut aiheesta tänne) ja olenkin käyttänyt kokonaisia kirjastopäiviä niiden parissa. Kyllä ne valmistuu.

Mutta niin, tiistaina oli viimeinen klinikkapäivä ja nyt olisi neljäs opiskeluvuosi paketissa. Tuntuu ihan mielettömältä. Avaudun varmaan jokaisessa postauksessa jotain aika-avaruudesta ja ajankulusta, mutta se jaksaa ihmetyttää minua joka kerta. Toisaalta aika kuluu tosi nopeasti ja toisaalta taas tuntuu, että neljässä vuodessa on tapahtunut hengästyttävän paljon asioita. Välillä kandihuoneessa kahvin tippuminen tuntuu kestävän ikuisuuden ja toisaalta potilaan kanssa tunti vierähtää ihan hetkessä. (Kävin joskus hyvän keskustelunkin aiheesta, jossa pohdittiin, että jos elää kurjaa elämää, niin tuntuuko elämä silloin pidemmältä, koska ne hetket tuntuvat matelevan…? No jaa, tätä voidaan miettiä joskus lisää)

Nyt taidan jatkaa kuitenkin noiden syvärien parissa vielä hetken, koska en millään haluaisi käyttää siihen aikaa enää töiden ohella. Laitan tähän loppuun kuvan kevään viimeisestä taitopajasta, jossa päästiin harjoittelemaan possunleuoilla parodontaalikirurgiaa (eli suomeksi leikattiin tulehduksen lörpäyttämiä ikeniä pois). Kaikkea sitä saakin opintopisteiden eteen touhuta.

20160502_140011

Terkkuja!

Opiskelun paperihommat

Mökin puuvessan seinällä taitaa lukea, että ”mikään homma ei ole hoidettu, ennenkuin paperityöt on tehty.” Jep. Tänään sain palauttaa kliiniset suoritemerkinnät opintotoimistoon, josta ne lähtevät sitten eteenpäin. Edellisestä postauksesta voi lukea tuntoja niiden keräilystä.

Laskin, että kun tarvittavat kliiniset suoritteet ovat kasassa, niin paperit kulkevat ”parhaimmillaan” seitsemän eri ihmisen allekirjoituksen läpi. Ensin tulee merkintä lokikirjaan potilaan hoitokäynnistä, sitten kun suoritteita on tarpeeksi, niin  saatetaan tarvita erillinen, kyseisen oppialan opettajan kuittaus, sitten kliinisen ryhmäopettajan kuittaus potilaiden kokonaishoidoista, sitten ylihammaslääkärin kuittaus kaikkien omien potilaiden hoidosta ja sen jälkeen vielä kaksi kuittausta proffalta ja dekaanilta.

pic20160505102029 pic20160505102052 pic20160505102112

Hammaslääkäriksi opiskelu vaatiikin pientä oman elämän organisaattorin kykyä. Toimenpidetilastot kerätään lokikirjoihin paperisena ja lakisääteisenä, tietysti normaalit kirjaukset tehdään potilastietojärjestelmään. Lisäksi jollain oppialoilla on muita seurantapapereita täytettävänä ja itsearviointia harrastetaan myös paperisena. Yhden potilaan kirjaukset tehdään välillä ikäänkuin kolmeen kertaan.

Karkeasti voisin sanoa, että jokaista klinikassa vietettyä tuntia kohden tulee tunti paperihommia päälle: potilaille soittelua, kirjauksia ja lokikirjojen ja oman ajanvarauskirjan ajantasalla pitämistä. Jos unohtaa pyytää allekirjoituksen samalla istunnolla, niin niiden muisteleminen ja metsästäminen jälkikäteen on pitkällistä puuhaa.  Opettajienkin on vaikea antaa palautetta jostain kuukausi sitten tehdystä toimenpiteestä.