Kesäkuun kylmä viuhahdus

Hyvää heinäkuun ensimmäistä päivää! Musta tuntuu, että toi kesäkuu vaan viuhahti ohi ja todellakin viuhahti, koska oli niin kylmä ettei se viitsinyt pidemmäksi aikaa jäädä hengailemaan. Ja kukapa tuossa säässä haluaisi. Lisäksi mulla oli jotenkin niin hektistä koko kuukauden, että eipä paljon ole blogi päivittynyt. Mutta nyt vihdoin ehdin! Jee! Enkä kyllä tiedä miten tämä kaikki liittyy viuhahtamiseen, mutta väliäkö sillä. Ja lopetetaan myös marmatus asioista, joille ei voi mitään, kuten säätila, ja jatketaan kivoilla jutuilla, joita kaikesta kiirestä huolimatta riitti aika paljon kesäkuussa.

Ensinnäkin, tadaa! Kanditentti meni toisella yrittämällä läpi ja yllättävästi oikein kohtuullisilla pisteillä! Vitsi miten on hyvä fiilis siitä. Uusinta oli juuri ennen juhannusta ja fiilikset oman osaamisen suhteen vaihteli vähän päivästä riippuen. Mitä enemmän luki, niin sitä enemmän tajusi vanhoja asioita uudesta näkökulmasta ja silloin tuntui siltä, että ”en osaa mitään” vaikka oikeasti tieto vain syveni. Mutta ihan huippua, nyt on preklinikka paketissa ja voin kutsua itseäni hammaslääketieteen kandiksi. Vastahan sitä tyyliin sain tiedon opiskelupaikasta. Nyt vielä kolme ja puoli vuotta edessä ja saa nähdä miten nopeasti se aika menee.

IMG_20140627_215155

IMG_20140627_214733

IMG_20140627_214505

IMG_20140630_120858

IMG_20140625_193628

Nyt olenkin sitten totutellut siihen pitkästä aikaa, että mulla on työtä ja sen jälkeen oikeaa vapaa-aikaa, eikä vain ”pitäisi-olla-lukemassa-aikaa”. Olen myös melko lahjakkaasti buukannut sille kaikelle vapaa-ajalle jotain tekemistä, ihan vain siksi että kerrankin voin! Lisää jee! Tosin juhannukseksi buukkasin töitä, mikä olikin oikein hyvä suunnitelma koska ajattelin viettää vielä kesän lopussa pelkkää lomaakin.

Lisäksi uusia tuulia puhaltaa ja osa onkin varmasti lukenut, että Fitfashion on nyt osa A-lehtiä, jonka tiimoilta meille bloggaajille järjestettiin ilta Kulosaaressa. Oli tosi kivaa nähdä kanssabloggaajia ja  tuli jälleen myös iso motivaatio pitää tätä blogia enemmän hengissä ja onhan tämä jo aika pitkään mukana kulkenutkin. Kiitos erityisesti Hilla, Miia, Jelissa ja Veera sekä tietysti koko A-lehden tiimi.

Mutta joo, täällä ollaan ja postaustoiveita otetaan oikein mielellään vastaan :)

Kanditenttihajoilua

Mun pitäis nyt varmaan vaan oman hyvinvointini vuoksi lopettaa tästä aiheesta jauhaminen, mutta kun ei just nyt pysty! Viime viikkojen kuulumiset ovat olleet varmasti erittäin yksitoikkoista kuultavaa, ainakin sellaset henkiset kuulumiset. En ole koko koulu-”urani” aikana stressannut juurikaan opiskelusta ja mun tentteihin suhtautuminen on ollut sellaista ”teen mitä osaan ja panikointi ei ainakaan siinä auta”. Anteeksi, mutta minne se on kadonnut?! Mun pään täyttää nyt vaan yksi ajatus ja se on ensi keskiviikon kanditentti…. Yyyyh! *Tähän kohtaan hirveetä paapatusta ja kielikuvia siitä, miten paljon asiaa pitäisi osata*

Tiedän, että stressaaminen ja panikointi ei paranna tilannetta ja että keksin itsekin monta järkiperustelua miksi ei tarvitsisi huolehtia. Ehkä mä vaan saan nyt kerralla kaikki anti-viilipytty-fiilikset viimeisimmiltä vuosilta. Mua ei jännittänyt edes pääsykoe näin paljon! Huh. Onneksi tää avautuminen vähän helpottaa.

pic20140502212004

Lisäksi panikointia on hellittänyt ihan perusasiat eli ulkoilu ja musiikki. Jälkimmäinen on lisäksi oivallista ajatusten pysäyttäjää, varsinkin silloin kun siinä on sopivasti pureskeltavaa. Viimeaikoina oon kuunnellut aikalailla vaan deep/tech/house/-osastoja. Musta on tyhmää lokeroida liikaa ja asiaan vihkiytymättömille hieman valoituksena, että olisko se vaikka vaan hidasta konemusiikka? Oon jokatapauksessa aivan totaalisen hurahtanut ja valehtelematta päivittäin korva tarkkana kuuntelen että ”mitä tapahtuu seuraavaksi”. Oi voi, tästä aiheesta en voi kyllä alkaa enempää jauhamaan, muuten menee liian vakavaksi. Mutta tarkkaan kuuntelen!

Ja hei pitäiskö mun nyt luvata, että tää on vika postaus aiheesta kanditentti ennen keskiviikkoa. Tervetuloa takaisin ihana sosiaalinen elämä ja henkinen vapaus. Ainiin ja sain muuten kesäksi töitä! Jee! Se vasta vapautta onkin, miettikää… On vain työaika, jonka jälkeen on VAPAA-AIKAA eikä vain ”pitäis olla lukeamassa”-aikaa. Mahtavaa!