Hammaslääkäripelko

Sain äskettäin tosi hyvän kommentin, jossa käsiteltiin hammaslääkäripelkoa:

”Voisitko kirjoittaa hammaslääkäripelosta hammaslääkärin näkökulmasta? En ole vuosiin käynyt hammaslääkärillä, koska se ahdistaa ja pelottaa. Lisäksi pelkään, että hammaslääkäri ”arvostelee”. Tarkoitan tällä sitä, että tulee hirveä saarna siitä kuinka ei ole vuosiin käyty tarkastuksessa ja valitetaan, kun ei ole käytetty hammaslankaa, lankaista yms. Kun viimeksi kävin hammashoitajan/suuhygienistin tarkastuksessa joskus neljä vuotta sitten ja sanoin tälle hoitajalle, että mua pelottaa ja jännittää ja olin melkein itku kurkussa, niin hoitaja vaan tokaisi, että mitäs pelättävää tässä nyt muka on.

Tuli siis sellainen tunne, että pelkoa ja jännitystä jotenkin vähäteltiin. Kiinnostaa siis tietää, miten itse kohtaat tällaisia pelkääviä potilaita ja mitä suosittelet siihen, että tästä pääsisi yli ja käsitelläänkö tätä asiaa teillä koulussa. Kun vaan venytän ja venytän hammaslääkäriin menoa, tilanne varmaan vaan pahenee ja lopulta siellä odottaa mädäntyneet legot, kun on pakko mennä.” 

Kuulostaa monelle varmaan aika tutulta? Aiheesta on helppo kirjoittaa, sillä ei ole pitkä aika siitä, kun meinasin itse pyörtyä hammaslääkärin penkissä. Luulen myös, että moni kurssikaverini on käynyt vastaavia asioita läpi ainakin ennen opintojen aloittamista. Ihminen tuppaa pelkäämään tuntemattomia asioita, erityisesti jos niihin liittyy yllättävää kipua tai ikäviä tunteita.

Suu on tosi yksityinen paikka ja en epäile hetkeäkään, etteivätkö kaikki lähtökohtaisesti ”haluaisi pitää hampaistaan huolta”. Sen toteutuminen on monesta syystä johtuen hyvin toinen, mutta arvostelu tai syyllistäminen eivät paranna tilannetta, vaan nimenomaan voivat vahvistaa  potilaan pelkoja ja käsitystä ”valmiiksi huonoista hampaista”. Jäin oikein miettimään asiaa, että ”unohtuvatko” nämä asiat hammaslääkäreiltä ajan kuluessa?

Siihen on vaikea vastata, mutta potilas ja hammaslääkäri ovat kieltämättä tarjottimen eri puolilla. Hammaslääkärille vastaanottotilanne voi olla mitä arkipäiväisin ja potilaalle puolestaan välttämätön paha. Tämän asian asian muistaminen on mielestäni hyvän hammaslääkärin merkki: miten puhun itselleni yksinkertaisesta asiasta ymmärrettävästi potilaalle?

Pelkäävän potilaan kohtaamisessa omasta mielestäni auttavat tietysti empaattinen läsnäolo, asioiden vakavasti ottaminen ja pelon syyn selvittäminen. Potilaan kivuliaat kokemukset, häpeä ja epätietoisuus taitavat olla yleisimpiä syitä pelon takana. Ihan peruskaura taitaa kuitenkin auttaa: kertoo mitä tekee, kuuntelee ja ottaa kivun hoidon tosissaan.  Sain kerran neuvon olla ”hyvä puuduttaja”, myös puheissa. Hahah. Niin ja vaikka potilas kestäisi kivun, niin itse en kyllä pysty keskittymään työhöni jos potilas sätkii käsittelyssä. Tyypit, ottakaa puudutus.

On myös taitolaji antaa valistusta ilman arvostelua. Totuus on kuitenkin se, että hammaslääkäri ei voi tehdä ihmeitä, jos potilas ei hoida hommaansa kotona. Hammaslääkärinä voin kuitenkin ottaa vastuun siitä, että opetan omin käsin potilasta harjaamaan hampaat oikein ja otan huomioon kaikki suun terveyteen vaikuttavat asiat. Kesällä yhden potilaan reikiintyvien hampaiden syyksi paljastui jatkuva hunajateen juominen, toinen koki valaistumisen hetkiä vaihdettuaan sähköharjaan ja kolmannelle en suostunut tekemään paikkaa, ennen kuin se harja pysyi tuloksekkaasti kädessä.

Joka tapauksessa hammaslääkärillä käyntiä pelätään ilmeisen paljon ja vaikutukset näkyvät monen suussa. Mahdollisen pelon hoitaminen ja kokonaisuuden (=niin se ihminen siinä..) huomioon ottaminen tuovat kuitenkin mielenkiintoisen (=melkeinpä parhaan) ulottuvuuden tähän työhön. Tuntuu tosi kivalta, jos onnistuu erilaisten ihmisten kohdalla löytämään yhteisen sävelen,  helpottamaan pelkoa ja kaupan päälle vielä hoitamaan jonkun potilaan pulman.

20160916_122151

20160916_122411

20160914_181243

Miten hampaisiin tulee reikiä?

Kaikki tietävät, että hampaat pitäisi pestä kahdesti päivässä? Asioita on kuitenkin paljon mielekkäämpää tehdä, kun tietää miksi niin tekee. Suussa asuu ihan luontaisesti aika kasa bakteereja, joista suurin osa saadaan heti syntymän jälkeen. Bakteerit tarvitsevat suussa elääkseen sopivan lämpötilan (check!), kosteutta (check!), ravintoa (double check!!) ja sopivia piilopaikkoja kiinnittyäkseen (hell yes!!).

Bakteerit käyttävät ruuasta saatuja hiilihydraatteja (sokeri on niiden suosikki) ravinnokseen ja tuottavat happamia jätteitä (plakkia) ympäristöönsä, joiden suojissa voivat edelleen lymytä ja lisääntyä. Osa bakteereista on tässä hommassa parempia eli ne kykenevät tuottamaan paljon happamaa asumiskelpoista jätettä, jota sanotaan biofilmiksi tai hammasplakiksi. Ideana on bakteerien tekemä yhteistyö. Ne kykenevät yhteistyössä suojautumaan monilta syljen tai hammastahnan antibakteerisilta tekijöiltä siellä plakin suojassa ja jatkamaan ruokajuhliaan.

DSC_2088

Hampaan kiille on vahvaa mineraalipitoista tavaraa, mutta tarpeeksi happamassa ympäristössä sekin alkaa liueta. Jos bakteeriplakki saa hengata tarpeeksi kauan kiilteen pinnalla, niin mineraali liukenee niiden kohdalta pois saavuttaen hampaan sisemmän materiaalin eli dentiinin. Sen jälkeen bakteerit pääsevät etenemään dentiinin sisältämiä ”putkia” ihan hampaan ytimeen asti.

Kun bakteerit ovat kiilteen alueella, hampaan pinta voi vielä korjaantua ihan itsestään. Tällöin mineraaleja palatuu takaisin kiilteeseen (vähän niinkuin suihkun hanoihin tulee kalkkikertymää). Tämä kuitenkin vaatii sen, että hampaan pinta on puhdas ja että ne mineraalit ylipäätään pääsevät siihen. Syljessä on normaalistikin kiilteen kaipaamia mineraaleja, mutta sen lisäksi hammastahnoissa on natriumfluoridia, joka kiilteeseen kiinnittyessään tekee siitä huomattavasti vähemmän liukoista. Karies voikin pysähtyä itsestään, jos hampaan pinnan onnistuu pitämään puhtaana, mutta hoitamattomana se voi tuhota koko hampaan.

DSC_2085

Pelkkä hammastahnan purskuttelu siis auta, vaan tärkeää on ihan mekaanisesti puhdistaa hampaan pinnat niistä bakteerijätöksistä. Tässä kohtaa hammasharja astuu kuvioihin ja sähköinen versio on paljon tehokkaampi. Myös hampaiden välit ovat bakteerien asumusten perustamiselle parhaita paikkoja, joten sen takia niiden puhdistaminen hammaväliharjojen tai hammaslangan avulla on aika tärkeää.

Hampaiden kariesvaurioiden lisäksi bakteerimassan läsnäolo tulehduttaa ikenet ja saa ne vuotamaan herkästi verta, joten sekin on yksi syy miksi hampaat kannattaa harjata puhtaaksi. Aiheesta riittäisi oikeastaan ihan omaan postaukseenkin… henki haisee ja hampaat värjäytyvät ja mitä vielä.

Kysymyksiä tai kommentteja?