Onni Hammas Kotka

Olin viimeiset puoli vuotta töissä Med Groupilla Kotkan hammaslääkärikeskuksessa eli nykyisessä Onni Hammas Kotkassa. Olin siellä ensin kesäkandina, mutta sain jatkaa töitä jouluun asti koulun ohella. Viihdyin siellä aivan erinomaisesti. En ollut ikinä ennen edes käynyt Kotkassa ja yllätyin miten kaunis paikka se oli. Kuljin sinne Helsingistä bussilla (nukuin aina takapenkillä) ja välillä yövyin vuokrakämpässä.

Parasta Kotkassa oli kuitenkin kiva työpaikka ja ihmiset. Aluksi hieman jännitti aloittaa yksityisellä, mutta se osoittautuikin todella hyväksi ratkaisuksi monella tapaa. Ensinnäkin naapurihuoneessa oli klinikan yksi perustajista hammaslääkäri Klaus Leivo, joka yli neljänkymmenen vuoden uran tehneenä jaksoi aina vastailla kysymyksiin ja tuli mielellään auttamaan. Klausilla oli rautainen kokemus omien potilaidensa hoidosta, joista osa oli ollut käynyt klinikalla aikojen alusta saakka. Lisäksi opin häneltä aika hyvän tavan, nimittäin työn tekemisen seisten istumisen sijaan. Hammaslääkärit kärsivät usein kaikenlaisista krempoista ja selkävaivoista ja Klaus oli todistettavasti edelleen täysin kehissä. Lisäksi Klaus tuli välillä konsultoimaan minua, ”Salli, tuletko katsomaan, mitä mieltä olet,  sano ihan suoraan..” joten en voi kuin arvostaa vanhempaa kollegaa.

Klausin lisäksi toisessa naapurihuoneessa oli vuorotellen protetiikan erikoishammaslääkäri Elina Sairanen ja hammaslääkäri Sonja Jäntti. Yksin en todellakaan siis jäänyt ja oli kivaa, kun sain seurata myös heidän työtään. Jos kohdalle osui itselle liian haastavia potilaita, pystyin lähettemään niitä eteenpäin aina kirurgille asti tai muille hammaslääkäreille. Lisäksi hammaslääkäri Ina Poutanen oli puhelimen päässä tavoitettavissa, puhumattakaan radiologeista, joille sai lähettää röntgenkuvat lausuttavaksi ja tarvittaessa tosiaan soittaa perään. Myös hammaslääkärit Sirje Lill ja Johanna Mertanen olivat silloin tällöin naapurihuoneissa ja silloin pystyin konsultoimaan erityisen hyvin heiltä ”perittyjen” potilaiden asioita.

Purentakiskojen tekeminen oli kiitollista puuhaa, koska siinä auttoi hammaslaboratorio Pahlman&Roininen

 

Tapasimme useaan otteeseen potilaan kanssa ja tässä täyttökuvan otto meneillään.. (Potilaalta saatu lupa kuvan julkaisuun)

Klaus toi näytille yhden IKIVANHAN implantin.. Alan kehitys on kiinnostavaa!

 

Kotkassa oli myös aivan erinomainen tiimi hammashoitajia. Niin osaavia, ystävällisiä, hyväntuulisia, nopeita.. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Hyvä hoitaja pelastaa kyllä monesta pulasta ja silloin oma itsevarmuus tehdä asioita on aivan eri tasolla. Ikävä tulee kaikkia kivoja tyyppejä. Kiitos Sari, Jasmi, Liisa, Emmi, Arla ja Irina. Lisäksi tietysti pitää kiittää toimiston väkeä, erityisesti Towea, joka auttoi aina paperihommissa ja laskutuksessa.

Oli todella hyödyllistä terveyskeskuksessa tehdyn kandikesän jälkeen olla yhtenäinen jakso töissä yksityisellä. Nyt olen nähnyt vähän kumpaakin maailmaa ja pääsen vielä toiseksi puolikkaaksi terkkariin. Yksityisellä parasta oli se, että sain hoitaa potilaat tarvittaessa nopeastikin alusta loppuun asti itse ja kuitenkin niin, että joku oli selustaa turvaamassa. Toisaalta odotan innolla myös edessä olevaa terveyskeskusjaksoa, koska siellä tulee luultavasti laajempi skaala erilaisia potilaita ja myös enemmän vanhuksia ja lapsia. Ainakin muutamat proteesit haluaisin tehdä..

T: Salli

Ainiin ja PS. Kotkassa on sellainen ”Positiivisen palautteen vallankumous” -facebookryhmä jossa sain maininnan.. Vähänkö tuli hyvä mieli! (Niin ja ihana hoitaja oli siis TULOSTANUT tämän kahvipöydälle… ) Muutenkin erityisesti pelkopotilailta tuli paljon kiitoksia, joten voin tyytyväisenä muistella kulunutta syksyä.

 

Viisi vuotta opiskelua takana

Hei vau! Hommat on nyt paketissa! Opintojen alussa asennoiduin viettämään opiskelijaelämää pienen ikuisuuden verran, mutta näin jälkikäteen ajatellen viikot, kuukaudet ja vuodet ovat kuluneet tosi nopeasti. Töitä on saanut tehdä ihan tosissaan ja erityisesti kaksi viimeistä klinikkavuotta pitkine koulupäivineen ja lopputentteineen olivat todella intensiivisiä. Toisaalta nyt kun kaikki on valmista, niin lähtisin tähän urakkaan koska tahansa uudelleen, koska ala tuntuu todella oikealta..

Helsingin yliopiston ja HUS:n opetusklinikan käytävä

Alginaattijäljennös yläleuasta ja tarkkuusjäljennös Impregumilla alaleusta..

Poranterät paikkojen viimeistelyyn, joista ”pullukka liekki” on toistaiseksi oma suosikki..

Atulat, peili ja sondi..

Nyt voin vihdoin todeta, että KAIKKI yliopiston määrämä opetus on suoritettu vapaavalintaisia opintoja myöten. Syventävä tutkielma on palautettu ja niistä on arvosana saatu. Kypsyysnäyte (=äidinkielen koe) on annettu ja kieliopintojen pisteet kerätty kasaan. Isoin työ oli yliopistoklinikan kliinisissä suoritteissa eli piti tehdä tietty määrä toimenpiteitä jokaiselta oppialalta. Nyt vihdoin loppumerkinnätkin eri oppialoilta on saatu: protetiikasta, karologiasta, endodontiasta, ortodontiasta, lasten hammashoidosta, kirurgiasta ja radiologiasta.

Viimeisen kuukauden aikana sähköpostiini on tipahdellut WebOodin ilmoituksia lopputenttien arvosanoista ja viimeisimmistä kursseista. Päällimmäiset fiilikset ovat olleet että ”voiko tämä olla totta” ja olen pelännyt, että olenko sittenkin ollut vahingossa pois joltain pakolliselta luennolta tai onko jotain unohtunut. Mutta kyllä tämä taitaa olla totta, koulu on nyt paketissa! 

Viimeinen koulupäivä tehty..

Ihan vielä en kuitenkaan saa papereita ulos. Edessä on kuuden kuukauden pakollinen harjoittelu terveyskeskuksessa, jota poikaystäväni on nimittänyt ”hammaslääkärien armeijaksi”. Oikeasti kyseessä on virallinen tilaisuus saada opetusta käytännön hammaslääkärin työssä ja se on tehty valmistuvan kandin turvaksi. Meitä ei siis heitetä heti ”syvään päähän”, vaan meille on nimetty oppimistavoitteet ja saamme ohjaajan apua tarvittaessa. Toisaalta hammaslääketieteen kandidaattina on saanut olla töissä jo neljännen vuoden jälkeen ja olenkin ottanut siitä jo ilon irti kahtena kesänä ja tänä syksynä.

T: Salli