Keraaminen kruunu

Tein yliopistolla kruunun d. 36:seen eli alaleuassa vasemmalla puolella olevaan toiseksi viimeiseen poskihampaaseen (*potilaalta saatu lupa postauksen tekoon ja kuvien julkaisuun*) Potilas oli minulla hoidossa melkein 1,5 vuotta ja yhteinen taival alkoi juurihoidon aloituksesta. Lopuksi hoitomme huipentui vuoden kuluttua kyseisen hampaan kruunuttamiseen.

Hammaskruunu on siis hampaan näkyvä osa ja kruunuttamisella tarkoitetaan sitä, että vaurioitunut hampaan osa korvataan kestävällä keinotekoisella materiaalilla. Sellainen kannattaa laittaa normaalin paikan tilalle esimerkiksi silloin, kun oma hammas on useaan kertaan paikattu tai hammas on lohjennut monta kertaa.

On ihan loogista, että yhtenäinen kappale kestää paremmin, kuin useasta osasta tehty paikka. Kruunu valmistetaan suun ulkopuolella vahvasta materiaalista (yleensä lasikeraamista) ja se sementoidaan hiottuun hampaiseen. Juurihoidetut hampaat ovat alttiita lohkeamaan, joten nuoren potilaan kohdalla hampaan kruunutus oli järkevä ratkaisu.

Tässä aloituskuva ennen kruunutuksen aloittamista. Hammas (kuvassa toiseksi viimeinen) oli siis juurihoidettu vuotta aiemmin ja silloin se oli paikattu tavanomaisella yhdistelmämuovilla ”pitkäaikaisväliaikaisesti”.  Kuvasta näkee, että hammas on muita matalampi ja sen muoto on erilainen.

Tässä kuva samasta hampaasta, kun kaikki paikka-aine on poistettu (paitsi täytettyjen juurikanavien suulta). Omaa hammasta ei ole juuri jäljellä muuten kuin posken puoleisella sivulla. Hammas hiotaan tiettyjen periaatteiden mukaan ja siitä otetaan jäljennös kruunun valmistusta varten. Tämän jälkeen laitetaan vielä väliaikainen paikka ja seuraavalla käynnillä valmis kruunu sementoidaan.

Tässä kuva valmiista kruunusta paikalleen sementoituna (kuvassa viimeinen hammas). Nyt korkeus ja hampaan muoto on normaali ja sen ennuste on parempi. Hammasteknikko valmisti kruunun ja se kiinnitettiin muovipohjaisella sementillä.

Kiitos vielä potilaalle kivasta hoitojaksosta!

 

Airbnb Ho Chi Minhssä

Taifuunivaroitus ajoi meidät jouluaattona pois meren rannalta. Miljoona ihmistä evakuoitiin Tembinin tieltä Vietnamin eteläkärjestä ja meidänkin joulupäivien resort Vung Taussa oli lievällä riskialueella. Taifuuni oli tänä vuonna jo kuudestoista ja ”päästyämme” takaisin hektiseen Ho Chi Minhiin, myrsky oli laantunut yhdeksi sateiseiseksi yöksi. Oltaisiin siis varmasti pärjätty resortissa, mutta tällä kertaa ei jääty niemenkärkeen ottamaan selvää trooppisen myrskyn luonteesta.

Vaihdettiin näkökulma vähän villiin korttiin ja päätettiin ottaa viikoksi Airbnb ja kokeilla arkista kaupunkielämää.  Osa Ho Chi Minhin siluettia ovat valtavat tornitalot, erityisesti VinHomes- asuinalue, mutta nämä kämpät sijaitsevat China Townin vieressä n. 6km päässä ytimestä.

Ho Chi Minh, District 6, Him Lam Cho Lon

30e per yö sai kahdella kylpyhuoneella varustetun  70m2:n parvekkeellisen kolmion kahdeksannesta kerroksesta. Talojen aulassa on 24/7 vastaanottotiski ja asukkaiden käytössä uima-allas ja laadukas kuntosali. Lisäksi alueelta löytyy mm. joogastudio, iso ruokakauppa, kauneushoitola ja ravintoloita. Se ei siis ollut länsimaalaisten valloittama paikka, vaan ihan paikallisten asuinalue.   Josta puheenollen ei olla koko viikkona nähty yhtäkään länsimaalaisen näköistä ihmistä. Mutta joka tapaukessa, ”betonipainajainen” oli yllättävän yhteisöllinen ja kiva. Naapurissa oli päiväkoti ja koulu, joten oli hauskaa seurata paikallisten arkea.

Vaikka sijainti on vähän sivummassa, Uberit pyörivät lähistöllä jatkuvasti ja sen käyttö on, faktat pöytään, todella paljon helpompaa kuin paikallisten taksien käyttö. Ei tule yllätyksiä, hinta on ennalta sovittu, rahaa ei tarvitse käsitellä ja ilmastoidut autot vievät ilman kielimuuria haluttuun osoitteeseen. Kuinka stressaavaa on istua ilman yhteistä kieltä mittarin raksuttaessa ja suuntavaiston kadotessa puolipimeän taksin kyydissä. Uberilla kuuden kilometrin ja  n. puolen tunnin matka maksaa n. 2-3e.

Tornitaloalue oli kiinnostava kokemus. Ensi kerralla voisi vielä koittaa etsiä ylimmän kerroksen näköala-asunnon. Raaka kaupunkimaisema näin kehittyvässä maassa on jotenkin mielenkiintoinen. Talouskasvun hurinan melkein kuulee jatkuvana raksan paukkeena ja toimistoihmisten skoottereiden tuuttailuna. Samalla kuitenkin pho-mummot myyvät muovituoliravintoloissa edelleen herkkukeittoa ja suurin osa ihmisistä nukkuu kadun tasalla olevissa olohuoneissaan.